lauantai 14. syyskuuta 2013

Sängyn pohjalla

Huh tätä mennyttä viikkoa. Iski armoton flunssa viime sunnuntaina ja se kaatoi minut muutamaksi päiväksi pedin pohjalle. Siellä köllötellessäni olo oli melkoisen tyhjä ja turhauttava. Jalat tuntuivat pieniltä, ne eivät kantaneet. Keskivartalo, hartiat ja pää tuntuivat isoilta. Varsinkin pää ja ennenkaikkea nenä paisuivat suuriksi kuin syyssadon kurpitsat, tai anakin niin minusta tuntui. Kuumeella taisi olla osuutensa asiassa. Aistihavainnot ja kokemus itsestä ja ympäristöstä ovat siis suhteellisia. Muistan kuinka lapsena minulla oli ihmeellisiä aistimuksia juurikin eri ruumiinosien mittasuhteista. Iltaisin ennen nukahtamista saattoivat käteni tai jalkani tuntua suurensuurilta ja raskailta jättiläisen jäsenien kokoisilta. Piti moneenkertaan tarkistaa peiton alta miltä ne oikeasti näyttivät. Sittemmin aikuisena ihan näin radikaaleja olomuodonmuutoksia en ole kokenut (ainakaan siis ilman kuumetta). Ehkä ne kehittyvät lapsen aivot tuottavat kaikenlaista jännittävää tarkoituksella.
Kuvassa muuten tyttärieni itse tekemät hahmot (ei sentään omakuvat).
Kuitenkin se,  miten itsensä kokee, vaihtelee varmaan paljonkin eri tilanteissa. Kaikki tapahtuu päämme sisällä. Mitään absoluuttia ei ole olemassakaan.

Tasapainoista viikonloppua sekä oikeissa mittasuhteissa pysyvää viikkoa kaikille. Niin ja hieman terveempää...hus hus nuhat ja kuumeet !

3 kommenttia:

  1. Minulla kuumeessa pieneni aina ympärillä olevat jutut...:)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti pian olet kunnossa ja pääset vielä nauttimaan näistä loppukesän tai alkusyksyn kauniista päivbistä!

    VastaaPoista
  3. Samassa veneessä ollaan ainakin nenän koossa, kuumeesta olen säästynyt, joskin olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä.
    Pikaista parenemista, täällä näkyy jo valoa tunnelissa, tosin mies sairastui tänään, joten odotettavissa luultavasti että käy läpi koko poppoon...

    VastaaPoista